Se on jatkuva sykli. Jatkuva ajatustaistelu päässäni saa minut epäilemään ystävyyssuhteitani ja elämääni. Ahdistus saa kyseenalaistamaan kaiken. Se saa minut epäilemään itseäni.
Se on loputon sade pilvi, joka seuraa minua kaikkialle, minne menen ja mitä teen. Se jyskyttää aina tärykalvojani, huutaa ja saa minut tukahduttamaan sanani., Se saa minut aina kyseenalaistamaan jokaisen tekemäni asian. Se saa minut aina miettimään. Se saa minut huolestumaan.
Ja silloinkin kun asiat menevät täydellisesti, vaikka minulla on hyviä ystäviä ja hienoa työtä ja hyviä suhteita — mieleni pitää kertoa minulle, että en tiedä.
Ahdistus saa minut ajattelemaan, että jos joku ei vastaa tekstiä, sitten tein jotain väärin. Se saa minut ajattelemaan, että jos joku peruu minut tai pyytää joskus toiste, niin he eivät enää pidä minusta.
ahdistus saa minut ajattelemaan, että se on aina minun vikani.
että on minun vikani, jos joku peruu viime hetkellä., Että se on minun väärintekoni, jos joku unohtaa tekstata minulle takaisin. Se saa minut pyörremyrskyyn, josta on vaikea päästä pois. Koska sen lähettämät pienet ajatukset kasvavat paniikin vulkanoksiksi.
ahdistus saa minut ajattelemaan, etten ansaitse sitä elämää, joka minulla on.
kun lähden hienoille treffeille, ahdistus kertoo, että kaveri vain teeskenteli pitävänsä minusta, vain saadakseen mitä haluaa. Se kertoo, että ystäväni pitävät minusta vain toistaiseksi ja että he lopulta lähtevät. Se saa minut aina epäilemään, kuka olen, keitä ystäväni ovat ja miten elämäni menee.,
Ahdistus saa minut kyseenalaistamaan kaiken elämässäni, ja kyllä jopa hienoja juttuja.
Se tekee minut hulluksi huolesta ja pelosta, että kaikki rakastavat ja ihailevat jonakin päivänä jätä minua. Se saa minut hidastamaan makuuhuonettani keskiyöllä ja ihmettelemään, milloin pommi räjähtää. Mietin, milloin kaikki elämäni hyvät jutut ovat poissa. Mietin, milloin kaikki hajoaa.
ahdistus saa minut uskomaan, että onneni ja mielenrauhani on vain väliaikaista. Se saa minut uskomaan, että mieleni on kunnossa vain niin kauan., Että elämäni menee ylämäkeen, mutta lopulta murenee jälleen.
It has me in a constant battle. Taistelu sisälläni. Kuunnella noita ääniä tai jättää ne huomiotta.
mutta entä jos ahdistus on kohdallaan? Mitä jos ne pienet ajatukset, joita minulla on yöllä, tapahtuvat? Mitä jos ihmiset puhuvat selkäni takana? Entä jos työkaverini eivät pidä minua tarpeeksi lahjakkaana? Entä jos ystäväni saavat parempia ystäviä ja unohtavat minut? Entä jos en enää koskaan rakastu? Entä jos vanhempani pitävät minua epäonnistuneena? Entä jos miehet haluavat minut vain nätiksi Naamaksi?, Entä jos kaikki, mitä ahdistukseni kertoo, toteutuu?
Mitä jos. Mitä jos. Mitä jos.
elän aina tuntemattomassa. Aina reunalla odottamassa lattian romahtamista allani. Odotan aina rakkaideni lähtevän heti, kun olo on vakaa. Odotan aina onneni katoavan, kun opin taas hymyilemään. 
Leave a Reply